Fi*Cleverkitty

Huh, huh, tarvitaan näköjään kunnon sateinen päivä, että malttaa kirjoittamaan kuulumisia. Paljon on sitten tapahtunut viime kirjoitusten. Uusi perheenjäsen, raitapöksytyttö, ruskeatabbybalineesityttö Hämyhäivän Kirki”Pikku-Myy”on kotiutunut ja hyrrää sylissä. Lisäksi elokuun alussa odotetaan kotiutuvaksi Italian komistusta “Spartista”Spartaco Felis Cou-Cou:ta saapuvaksi. Kissatarha on saatu valmiiksi ja kisut nauttivat kesäpäivistä paistattelemassa päivää tarhauksessa!Perhoset, kärpäset ja muurahaiset ovat tiukan tarkkailun alla ja välillä otetaan vaan rennosti päikkäreitä tarhassa. Sateen lätistessä ulkona on hyvä kirjoitella. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna menemme misseilemään Surokin näyttelyyn ryhmä rämällä: Olinda nuortenluokkaan, Jassu aikuisiin ja Renato myös aikuisiin kastraattiuroksiin.

Äkkiä se aika vierähtää..pari viikkoa on taas vierähtänyt edellisistä merkinnöistä. Sattumia on paljonkin;otsikkokin sen kertoo. Eilen illalla ajattelin alkaa pitkän viikonlopun kunniaksi katselemaan jotain hyvää leffaa. Ajatukseksi se vain jäikin, sillä tv:n ruudussa komeili teksti”signaali heikko tai olematon, tarkista asetukset”No, kun tarkemmin katselin, minultahan puuttui  koko dvd-soitin, se oli saanut kyytiä hyllyn ja seinän väliin. Matkallaan maanpinnan tasolle, se oli katkaissut tv:n antennijohdon. Jotenkin inspiraatio katosi ja ajattelin turvautua läppäriin, ja sieltä joku hyvä leffa. No, sekään ei onnistunut, kun itsensä lämmittelijöitä oli enemmän kuin tarpeeksi ja kyllästyneenä päätin painua unten maille. Eräänä aamuna tässä ihmettelin, kuinka kissojen vesi kupissa oli ihan sinistä. No, äkkiä siihenkin löytyi ihan hyvä selitys, joku oli yön tiimellyksessä vienyt vappuhuiskan paperinarun “marinoitumaan”vesikuppiin. Sitä paperisilppua on kyllä jo ihan tarpeeksi kerätty lattialta, joten meidän vappu on nyt ohitse. Toisena aamuna ihmettelin taas, kuinka keittiössä oli niin valoisaa; no toinen kappaverho oli yön tiimellyksessä tippunut alas.Yhtenä päivänä tullessani töistä, liinavaatekaappi oli ollut maailman paras nukkumapaikka silläseurauksella, että pyyhkeistä joululiinoihin kaikki oli lattialla. No, nämä ovat vaan elävää elämää kahdeksan minulle niin rakkaiden ystävien kanssa, että en enää ihmettele mitään kun aamulla herään tai päivällä tulen kotiin. -Leena-

Tarvitsi heti kokeilla toimiiko tämä vielä. Kissat tosin katselevat ruokakuppejaan siihen malliin, että eikö niihin tule ollenkaan täytettä. Mokkula isolla M-kirjaimella on minulle täyttä utopiaa. Välillä se toimii kuin unelma, välillä tökkii niin että tekisi antaa pitkät koko vekottimelle. Olen tällä hetkellä Saunalahden palveluissa ja mokkulan pitäisi olla sitä uusinta mallia, mutta ei.No, työt kutsuu, eli kissankupit ja hiekkalaatikot. Palataan.-Leena-

Tovi on vierähtänyt, ennenkuin taas sain aikaiseksi alkaa rustata tätä blogia. Haluan tässä blogissa kertoa yhteisistä ihanista hetkistä karvaisten sydämenvaltaajien kanssa. Aamu alkoi kuten aina Romeon tulessa rakastamaan minua hellästi; ylähuulesta kiinni ja pussataan. Aamutoimien jälkeen syvennyimme lukemaan lehtä Julian lipoessa ylimääräiset rasvat leivätäni; rouva varmasti ajattelee terveyttäni(eipä kai se muutama ylimääräinen kissankarva sydämessä tee huonoa?)Pikkuinen Olinda juoksee uuden varaemonsa perässä ja himoaa eilen huomaamaansa mahdollisuutta päästä lussuttamaan tissiä:-)Pian kuuluukin tyytyväinen hyrinä ja lussutus ja hepsankeikka Julia on antautunut. Päätän ryhtyä tutkimaan kotiläksynä olleita verotuksen yhtenäistämisohjeita(ne taisivat olla jo viime kerran läksyjä, mutta näin vanhana opiskelijana opiskelusta saa mielestäni nauttia kun ei tarvitse pingoittaa.)Useampikin karvapylly yrittää päästä näppikselle ja tekee homman muutenkin haasteelliseksi. Aikani taisteltua totean “that`s it”ja menemme Renaton kanssa jääkaapille hakemaan eilen tehtyä sinihomekinkkujuustopataa ja ennenkuin huomaan pieni Olinda on jo jääkaapissa. Ei Olinda, en hankkinut sinua syötäväksi vaan pussattavaksi:-)Sitten tartun tuumasta toimeen kun kisulit nuupahtavat ja otan lusikan kauniiseen käteen ja alan taas harjoitella kotisivuja. Samalla näppäisen muutaman kuvan nukkuvista kisuleista ja lisään sivuille(hereillä olevat kuvat olisivat tietysti hienompia, mutta ikävä kyllä hyvin haasteellisia. Nyt olen päässyt tämän kirjoittamisen alkuun ja odotan tulevaa viikkoa joka tuo niin jännittäviä, haastavia, hauskoja kuin surullisiakin tapahtumia. Siis aloitetaan!

Tervetuloa blogiini seuraamaan minun että karvaisten kavereideni edesottamuksia niin myötä kun vastamäessäkin:-)Toivon, että viihdyt seurassamme:-)